Antonio Segni

Antonio Segni
Italian 4. presidentti
11. toukokuuta 1962–6. joulukuuta 1964
Pääministeri Amintore Fanfani
Giovanni Leone
Aldo Moro
Edeltäjä Giovanni Gronchi
Seuraaja Giuseppe Saragat
Italian pääministeri
6. heinäkuuta 1955–20. toukokuuta 1957
Presidentti Giovanni Gronchi
Edeltäjä Mario Scelba
Seuraaja Adone Zoli
16. helmikuuta 1959–26. maaliskuuta 1960
Presidentti Giovanni Gronchi
Edeltäjä Amintore Fanfani
Seuraaja Fernando Tambroni
Henkilötiedot
Syntynyt2. helmikuuta 1891
Sassari, Italia
Kuollut1. joulukuuta 1972 (81 vuotta)
Rooma
Puoliso Laura Carta Camprino
Tiedot
Puolue Italian kristillisdemokraattinen puolue
Uskonto roomalaiskatolinen
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK

Antonio Segni It-Antonio Segni.ogg kuuntele ääntämys (ohje) (2. helmikuuta 1891 Sassari, Italia – 1. joulukuuta 1972 Rooma) oli italialainen poliitikko ja oikeustieteen maisteri. Hän edusti kristillisdemokraattista puoluetta (Democrazia Cristiana).

Segni toimi aluksi oikeustieteen professorina useissa yliopistoissa. Toisen maailmansodan aikana hän osallistui Sardinian vapautuskomitean toimintaan ja oli vuodesta 1944 Sardinian edustaja Italian perustuslakia säätävässä komiteassa. Segni toimi muun muassa maa- ja metsätalousministerinä, opetusministerinä, puolustusministerinä, sisäministerinä ja ulkoministerinä useissa eri hallituksissa vuosina 1946–1962 ja Italian pääministerinä kahteen otteeseen vuosina 1955–1957 ja 1959–1960.[1]

Hänet valittiin Italian neljänneksi presidentiksi toukokuussa 1962, mutta hän joutui eroamaan presidentinvirasta kesken toimikautensa vuoden 1964 joulukuussa sairastuttuaan aivoveritulppaan elokuussa 1964. Lehtimies Lino Jannuzzin L’Espresso-lehdessä vuonna 1967 julkaisemasta artikkelista paljastui että veritulppa oli tapahtunut vähän sen jälkeen kun ensimmäiset tiedot presidentin osallisuudesta kenraali Giovanni De Lorenzon vallankaappaussuunnitelmaan (ns. "Piano Solo") heinäkuussa 1964 olivat vuotaneet julkisuuten.[2] Segnin ollessa sairauden vuoksi estyneenä tasavallan presidentin tehtäviä hoiti senaatin puheenjohtaja Cesare Merzagora viiden kuukauden ajan, kunnes uusi presidentti Giuseppe Saragat astui virkaan.

Antonio Segni oli presidenttikautensa jälkeen Italian senaatin elinikäinen jäsen ja kuoli Roomassa vuonna 1972 kahdeksankymmenenyhden vuoden iässä.

Lähteet

  • Zavoli, Sergio: La notte della Repubblica. Mondadori, 2015 (1992) 14. p.. (italiaksi)
  • I presidenti emeriti: Antonio Segni/biografia Roma, Italia: Presidenza della Repubblica. Viitattu 24.2.2015. (italiaksi)

Viitteet

  1. ↑ Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 170. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  2. ↑ Zavoli, s. 22
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • FAST
  • ISNI
  • VIAF
  • WorldCat
Kansalliset
  • Saksa
  • Italia
  • Belgia
  • Yhdysvallat
  • Vatikaani
Tieteilijät
  • CiNii
Henkilöt
  • Dizionario Biografico degli Italiani
  • Deutsche Biographie
Muut
  • NARA
  • SNAC
  • IdRef
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: it:Antonio Segni
Italian presidentin lippu

De Nicola • Einaudi • Gronchi • Segni • Merzagora* • Saragat • Leone • Fanfani* • Pertini • Cossiga • Spadolini* • Scalfaro • Mancino* • Ciampi • Napolitano • Grasso* • Mattarella
* väliaikainen

  • n
  • k
  • m
Kuningaskunta
(1861–1946)
Cavour – Ricasoli – Rattazzi – Farini – Minghetti – La Marmora – Ricasoli – Rattazzi – Menabrea – Lanza – Minghetti – Depretis – Cairoli – Depretis – Cairoli – Depretis – Crispi – di Rudinì – Giolitti – Crispi – di Rudinì – Pelloux – Saracco – Zanardelli – Giolitti – Tittoni – Fortis – Sonnino – Giolitti – Sonnino – Luzzatti – Giolitti – Salandra – Boselli – Orlando – Nitti – Giolitti – Bonomi – Facta – Mussolini – Badoglio – Bonomi – Parri – De Gasperi
Tasavalta
(1946–)
De Gasperi – Pella – Fanfani – Scelba – Segni – Zoli – Fanfani – Segni – Tambroni – Fanfani – Leone – Moro – Leone – Rumor – Colombo – Andreotti – Rumor – Moro – Andreotti – Cossiga – Forlani – Spadolini – Fanfani – Craxi – Fanfani – Goria – De Mita – Andreotti – Amato – Ciampi – Berlusconi – Dini – Prodi – D’Alema – Amato – Berlusconi – Prodi – Berlusconi – Monti – Letta – Renzi – Gentiloni – Conte – Draghi – Meloni
1950–1975

1950 Richard Coudenhove-Kalergi · 1951 Hendrik Brugmans · 1952 Alcide De Gasperi · 1953 Jean Monnet · 1954 Konrad Adenauer · 1956 Winston Churchill · 1957 Paul-Henri Spaak · 1958 Robert Schuman · 1959 George Marshall · 1960 Joseph Bech · 1961 Walter Hallstein · 1963 Edward Heath · 1964 Antonio Segni · 1966 Jens Otto Krag · 1967 Joseph Luns · 1969 Euroopan komissio · 1970 François Seydoux de Clausonne · 1972 Roy Jenkins · 1973 Salvador de Madariaga

1976–2000

1976 Leo Tindemans · 1977 Walter Scheel · 1978 Konstantínos Karamanlís · 1979 Emilio Colombo · 1981 Simone Veil · 1982 kuningas Juan Carlos I · 1984 Karl Carstens · 1986 Luxemburgin kansa · 1987 Henry Kissinger · 1988 François Mitterrand, Helmut Kohl · 1989 Veli Roger (Taizé-yhteisö) · 1990 Gyula Horn · 1991 Václav Havel · 1992 Jacques Delors · 1993 Felipe González · 1994 Gro Harlem Brundtland · 1995 Franz Vranitzky · 1996 kuningatar Beatrix · 1997 Roman Herzog · 1998 Bronisław Geremek · 1999 Tony Blair · 2000 Bill Clinton

2001–

2001 György Konrád · 2002 Euro-valuutta · 2003 Valéry Giscard d’Estaing · 2004 Pat Cox, paavi Johannes Paavali II (erikoispalkinto) · 2005 Carlo Azeglio Ciampi · 2006 Jean-Claude Juncker · 2007 Javier Solana · 2008 Angela Merkel · 2009 Andrea Riccardi · 2010 Donald Tusk · 2011 Jean-Claude Trichet · 2012 Wolfgang Schäuble · 2013 Dalia Grybauskaitė · 2014 Herman Van Rompuy · 2015 Martin Schulz · 2016 paavi Franciscus · 2017 Timothy Garton Ash · 2018 Emmanuel Macron · 2019 António Guterres · 2020 Klaus Johannis · 2022 Svjatlana Tsih’anouskaja, Maryja Kalesnikava, Veronika Tsapkala

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.