Arabiantari
| Arabiantari | |
|---|---|
 Arabiantari Al-Ainin eläintarhassa. | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Nautaeläimet Bovidae |
| Alaheimo: | Vuohet Caprinae |
| Suku: | Arabitragus |
| Laji: | jayakari |
| Kaksiosainen nimi | |
| Arabitragus jayakari | |
 Arabiantarin levinneisyys kartalla. | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Arabiantari (Arabitragus jayakari) on Omanissa ja Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa tavattava vuohieläin, joka on sukunsa Arabitragus ainoa laji. Se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi.
Taksonomia ja evoluutio
Arabiantari luokiteltiin aikaisemmin puolivuohien eli tarien sukuun Hemitragus, mutta erotettiin sitten omaan sukuunsa Arabitragus, jonka läheisin sukulainen on harjavuohi (Ammotragus). Näiden sukujen ja lajien arvellaan erkaantuneen toisistaan 4–7 miljoonaa vuotta sitten.[1]
Koko ja ulkonäkö
Arabiantari on muita tareja hieman pienempi ja ruumiinrakenteeltaan se on vanttera. Ruumiin pituus on 93–95 cm ja hännän 8,4–10 cm. Säkäkorkeus on 60–64 cm. Urokset ovat naaraita kookkampia. Urokset painavat 38–45 kiloa ja naaraat 17–20 kiloa. Arabiantarin turkki on punertavan ruskea ja sen selkää alas kulkee tumma raita. Uroksilla on harja, jonka pituus kasvaa iän myötä. Uroksilla on myös iän kanssa tummeneva musta turpa. Otsasta turpaan kulkee kaksi valkosita raitaa. Naarailla ja uroksilla on taaksepäin kaartuvat sarvet, jotka naarailla ovat hieman hintelämmät.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
Arabiantarin levinneisyysalue käsittää Hajarvuoriston joka sijaitsee Omanin ja Yhdistyneiden arabiemiirkuntien alueilla. Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa kanta on huomattavasti Omania pienempi ja käsittää vain joitakin kymmeniä täysikasvuisia yksilöitä. Koko kannan kooksi on arvioitu hieman yli 2 000 yksilöä. Osakannat ovat kuitenkin erillään toisistaan ja pääsääntöisesti pieniä. Tiheimmät kannat ovat Wadi As Sareenin ja Jabal Qahwanin suojelluilla alueilla Omanissa. Tavallisimmin lajia tavataan 800–1 000 metrin korkeudella merenpinnasta, mutta levinneisyys ulottuu merenpinnan tasosta 2 315 metriin saakka. Sää alueella on kuuma ja kesäisin länpötilat voivat kohota 50˚C-asteeseen. Paikoitellen kantoja esiintyy hyvinkin lähellä kaupunkeja.[1]
Elintavat
Arabiantarit elävät pienissä laumoissa, joihin kuuluu tyypillisesti viitisen yksilöä. Urokset saattavat liikkua myös yksin. Arabiantarit voivat olla aktiivisia niin päivisin kuin öisikin. Aktiivisimmillaan ne ovat auringon noustessa ja sen laskiessa.[1]
Arabiantarit käyttävät ravinnokseen heiniä, pensaita, lehtiä ja eri puiden hedelmiä.[2] Ravintokasvilajeja ovat esimerkiksi Chrozophora oblongifolia, Cenchrus ciliaris, Cymbopogon schoenanthus, Ochradenus arabicus, Lavandula subnuda, Chrysopogon aucheri, Periploca visciformis, Leucas inflata, Onychium melanolepis, Rhus aucheri, Ficus salicifolia, Sideroxylon mascatense ja Ceratonia oreothauma.[1] Yksilöt selviävät pitkähköjä aikoja juomatta. Kesäisin se laskeutuu rinteiltä juomaan suurin piirtein joka toinen tai kolmas päivä.[2]
Arabiantarien lisääntymisaika kestää elokuusta helmikuuhun. Kantoaika on 156-157 päivää.[1] Naaraat saavat yhden tai kaksi poikasta, joista tulee sukukypsiä 2–3 vuoden kuluttua. Arabiantarien elinikä on noin 22 vuotta.[2]
Arabiantarien saalistajia olivat aikanaan ihmisen ohella eteläarabianleopardit.[2]
Uhat ja suojelu
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on luokitellut arabiantarin erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Uhkia ovat teiden rakentaminen ja kaupunkien kasvaminen, kaivostoiminta, kilpailu kesyjen vuohien kanssa, ilmastonmuutoksen mahdollisesti aiheuttamat kuivuudet ja salametsästys. Arabiantarien metsästys on ollut laitonta Omanissa vuodesta 1976 lähtien, mutta syrjäseuduilla lain valvominen on hankalaa, ja paikallinen väestö ei aina tiedosta lajin uhanalaista asemaa. Arabiantareja on tarhattuina Omanissa ja yhdistyneissä arabiemiirikunnissa.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e f g Ross, S., Al-Rawahi, H., Al-Jahdhami, M.H., Spalton, J.A., Mallon, D., Al-Shukali, A.S., Al-Rasbi, A., Al-Fazari, W. & Chreiki, M.K.: Arabitragus jayakari IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.2.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e José R. Castelló: Bovids of the World : Antelopes, Gazelles, Cattle, Goats, Sheep, and Relatives, s. 310-311. Princeton University Press, 2016. ISBN 978-0-691-16717-6. (englanniksi)
| ||||||||||
