Enrico Dandolo

Gustave Doré, Doge Enrico Dandolo, (1832–1883)

Enrico Dandolo (k. 21. kesäkuuta 1205) oli Venetsian doge vuodesta 1192 kuolemaansa. Hänet muistetaan ensisijaisesti roolistaan neljännessä ristiretkessä.[1]

Dandolo nousi poliittiseksi voimahahmoksi 1170-luvulla. Jo dogeksi tullessaan hän oli sokea ja huomattavan iäkäs, todennäköisesti seitsemänkymmenen. Joidenkin lähteiden mukaan peräti jo 85-vuotias, jolloin dogen syntymävuotena olisi ollut 1106 tai 1107.

Dandolo oli dogevuosinaan ikäänsä nähden hyvässä fyysisessä kunnossa. Hänen sokeutensa syystä ei ole vahvistettua tietoa. Tarinan mukaan bysanttivallanpitäjät olisivat sokeuttaneet hänet tarkoituksellisesti kriisin aikana noin vuonna 1171; dogen henkilökohtaisesti tuntenut historioitsija Geoffrey de Villehardouin kirjoitti myöhemmin sokeuden olleen seurausta pään alueelle kohdistuneesta vammasta.

Lähteet

  1. ↑ Katolinen ensyklopedia
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • FAST
  • ISNI
  • VIAF
  • WorldCat
Kansalliset
  • Norja
  • Ranska
  • BnF data
  • Katalonia
  • Saksa
  • Italia
  • Israel
  • Yhdysvallat
  • Ruotsi
  • Tšekki
  • Kreikka
  • Kroatia
  • Alankomaat
  • Vatikaani
Taiteenala
  • ULAN
Henkilöt
  • Dizionario Biografico degli Italiani
  • Deutsche Biographie
Muut
  • IdRef
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.