Pro Helsingfors

Kuva suunnitelmasta. Etualalla pää­rautatie­asema, johon ei enää ole raideyhteyttä. Töölönlahti on täytetty, ja sen paikalle rakennettua uutta liikekeskustaa pitkin johtaa Kuningasavenue-niminen leveä puistokatu Pasilaan, johon päärautatieasema on siirretty.

Pro Helsingfors – Suur-Helsingin asemakaavan ehdotus oli arkkitehti Eliel Saarisen osittain yhteistyössä Bertel Jungin kanssa laatima, vuonna 1918 julkaistu Helsingin ja sen silloisten lähi­alueiden asemakaavasuunnitelma. Se laadittiin liikemies Julius Tallbergin toimeksi­annosta,[1] ja sen yhtenä lähtökohtana oli Bertel Jungin vuonna 1911 julkaisema yleiskaavaehdotus ”Suur-Helsinki-suunnitelma”. Saarisen ja Jungin ohella suunnittelutyöhön osallistui myös arkkitehti Einar Sjöström.[2]

Pro Helsingfors käsitti paitsi silloisen Helsingin eli nykyisen kanta­kaupungin myös suuren osan silloin vielä Helsingin maalaiskuntaan kuuluneita alueita, jotka vuoden 1946 alue­liitoksessa liitettiin Helsinkiin, sekä Espoon itäisimmän osan[1], muun muassa Leppävaaran ja Hagalundin eli nykyisen Tapiolan.

Suunnitelman sisältö

Pro Helsingfors -suunnitelma tavoitteli Helsingistä suurkaupunkia selkeine vyöhykejakoineen ja tehokkaine liikenneratkaisuineen.[2] Kanta­kaupungin osalta huomattavimpia ehdotuksia oli pää­rautatie­aseman siirtäminen noin kolme kilo­metriä pohjoisemmaksi Pasilaan, vaikka Saarisen itse suunnittelema asema­rakennus oli tuolloin vasta rakenteilla. Saarisen mielestä asema oli liian pieni ja väärässä paikassa;[3] hän koki Helsingin keskustan tukkoisena, ja hänen mukaansa rautatie erotti Töölön ja Kallion hankalasti toisistaan.[4] Suunnitelmassa Töölönlahti olisi täytetty ja sen alueen poikki olisi johdettu 90 metriä leveä ja 3 kilometriä pitkä puistokatu,[5] ”Kuningasavenue”, keskustasta nykyisen Elielinaukion kohdalta Pasilaan.[6] Puisto­kadun keskelle olisi jäänyt huoltoliikennettä ja esimerkiksi raitiovaunuja varten kanjoni, joka olisi ylitetty katutasossa silloilla.[3] Kadun molemmille puolille olisi tullut pitkä rivi uusia rakennus­kortteleita kaupungin liike­keskuksen laajentamiseksi pohjoiseen. Saarisen ja Jungin mukaan Kuningasavenue olisi ”suuruussuhteillaan ja kauneudellaan” antanut ”Suomen metropolille rakennustaiteellisen selkärangan”.[4] Saarisen kuvaili sitä myös kaupunkirakenteen ”keskiviivaksi”.[3] Esimerkiksi Eläin­tarhan puisto­alueesta olisi säilynyt vain pieni osa, jota vastoin Alppipuisto olisi säilynyt.[7]

Myös Pasilan uuden aseman ympäristöön suunniteltiin runsaasti rakentamista, ja sieltä olisivat johtaneet leveät puisto­kadut myös länteen Munkki­niemeen, koilliseen Kumpulan kautta Viikkiin sekä kaakkoon Pasilan konepajan alueen kautta Kulo­saaren sillalle.[7]

Esikaupunkialueille suunniteltiin joukko uusia kaupungin­osia, joista olisi yleensä ollut raide­liikenne­yhteys Pasilan rautatieasemalle. Munkki­niemen ja Haagan osalta suunnitelma perustui pitkälti Saarisen vuonna 1915 samoja alueita varten laatimaan Munkkiniemi–Haaga-suunnitelmaan.[6] Monien uusien kaupungin­osien keskeisimmissä osissa varattiin tilaa monumentaali­rakennuksille, joita ympäröi yleensä kerrostalojen ja kytkettyjen pien­talojen ja uloimpana omakotitalojen vyöhyke.[6] Eri esikaupungit olisi yleensä erotettu toisistaan viher­alueilla.[6]

Satama- ja teollisuusalueet

Suunnitelmassa varattiin runsaasti tilaa myös satama- ja teollisuusalueille.[1] Länsisataman ja Sörnäisten sataman rinnalle ehdotettiin uusia laajoja satama-alueita Lautta­saareen sekä pienempiä Laajasalon länsi­rannalle ja Vartiokylään.[7] Suursatamat olisivat sijainneet Lauttasaaressa, Ruoholahdessa ja Vanhankaupunginlahdella. Uudelle satamaradalle oli suunnitelmassa varaus Lauttasaaren kautta Leppävaaraan.[8] Myös Eteläsatama olisi säilynyt satamana.[9] Sörnäisten sataman suunniteltiin laajentuvan aluksi Sompasaareen ja Nihtiin, mikä vuosikymmenten kuluessa lopulta toteutuikin, mutta myös Kruununhaan Pohjoissatamaan ja Katajanokan pohjoisrannalle.[2]

Laajoja uusia teollisuus­alueita suunniteltiin muun muassa Hertto­niemeen, Vartiokylään ja Viikkiin, ja Herttoniemeen suunniteltiin vientisatamaa satamaratoineen. Koko Vanhankaupunginselän pohjukka ja Viikin itäosa oli varattu suurelle teollisuuskaupunginosalle. Herttoniemen teollisuusalueen ja Herttoniemen öljysataman myöhemmät kaavat noudattavat perusratkaisuiltaan Pro Helsingfors -suunnitelmaa.[2]

Vaikutus

Ehdotus päärautatieaseman siirtämiseksi Pasilaan sai tyrmäävän vastaanoton; erityisesti rautatiehallitus vastusti ajatusta.[3] Pro Helsingfors -suunnitelmasta ei sellaisenaan ole toteutunut juuri mitään, mutta se toimi suuntaa antavana tulevaisuuden visiona Helsingin kaupunkisuunnittelulle. Sen pää­peri­aatteilla on ollut huomattava vaikutus myöhempiin suunnitelmiin, esimerkiksi vuosien 1921 ja 1932 yleiskaavoihin.[6] Suunnitelman on todettu vaikuttaneen Helsingin päättäjien maapoliittisiin asenteisiin ja antaneen suuntaviivoja maahankinnoille Helsinkiä ympäröiviltä alueilta.[10] Töölönlahden säilyttäminen ja päärautatieaseman pitäminen paikallaan muodostui kaupunkisuunnitelmien lähtökohdaksi vasta 1940-luvun lopulla.[2]

Katso myös

Lähteet

  • Hakkarainen, Helena & Putkonen, Lauri: Helsingin kantakaupungin teollisuusympäristöt. Helsingin kaupunginmuseo, 1995. ISSN 1238-9870. ISBN 951-772-725-9.

Viitteet

  1. ↑ a b c Biografiakeskus, Saarinen, Eliel (1873-1950) Kansallisbiografia. Viitattu 16.11.2011.
  2. ↑ a b c d e Hakkarainen & Putkonen 1995, s. 88–90
  3. ↑ a b c d Rautatientori ja Asema-aukio: Kaupunkirakenne- ja ympäristöhistoriaselvitys (PDF) (s. 135–136) 2020. Helsingin kaupunkiympäristö. Viitattu 17.6.2024.
  4. ↑ a b Hämäläinen, Jukka: Päärautatieasemaa haviteltiin Pasilaan jo sata vuotta sitten – Eliel Saarinen halusi Helsingistä samanlaisen suurkaupungin kuin Berliini Helsingin Uutiset. 19.10.2019. Viitattu 16.4.2023.
  5. ↑ Zetterberg, Seppo: Yhteisellä matkalla. VR 150 vuotta, s. 377. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-34742-3.
  6. ↑ a b c d e Hietala, Marjatta; Helminen, Martti & Lahtinen, Merja: Helsinki - Helsingfors, Historiallinen kaupunkikartasto - Historic Town Atlas, s. 61–62. Helsingin kaupunki, tietokeskus, 2009. ISBN 978-952-223-330-1.
  7. ↑ a b c Kaupunkihistoriallinen kartasto, suunnitelmaa esittävä kartta sivulla 61
  8. ↑ Helsingin kaupunginvaltuuston asiakirjat: kaupunginhallituksen mietinnöt 1931 (PDF) (s. 66) yksa.disec.fi. Viitattu 28.4.2023.
  9. ↑ Kervanto Nevanlinna, Anja: Kadonneen kaupungin jäljillä: Teollisuusyhteiskunnan muutoksia Helsingin historiallisessa ytimessä, s. 115. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002.
  10. ↑ Hakkarainen & Putkonen 1995, s. 92

Aiheesta muualla

  • Gustaf Strengell : Mihin Eliel Saarisen "Suur-Helsinki"-ehdotus tähtää. Saako Helsinki uuden leveän valtakadun nykyisen Töölönlahden yli, Suomen Kuvalehti, 5.12.1931, nro 49, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot